Seuran historia
Ensimmäiset vuosikymmenet
Urheiluseura Sunilan Sisu perustettiin Kymin pitäjään marraskuussa 1937. Voimakkaasti tehtaan ympärille rakentunut uusi kyläyhteisö ja urheiluseura muodostivat toimivan kaksikon alueen väestölle tarjoten mahdollisuuksia useiden eri urheilulajien harrastamiseen. SVUL:n liittynyt ja kuulunut seura kohdensi toimintansa vuosina 1938-1939 kymmenen (10) eri urheilulajin pariin. Näistä hiihto, yleisurheilu, voimistelu, nyrkkeily, soutu ja paini saivat ovat jaostonsa, ja lisäksi palloilujaosto (pesäpallo, jääpallo, jalkapallo, jääkiekko) toi lisää harrastemahdollisuuksia.
Urheileva Sunila kärsi 1930- ja 1940-luvulla ohjaaja-, rata- ja varustepulasta ja siksi esimerkiksi jääkiekkoa ei edes kokeiltu ensi alkuun Sunilassa. Muilla lajeilla sen sijaan oli harrastajapohjansa ja seuran jäsenmäärä pyöri sota-aikana miesten ja poikien osalta 230 tuntumassa. Tehtaan perustamisen yhteydessä alueelle oli saapunut nuoria miehiä ja heidän keskuudessaan urheilu oli suosittua. Yleisurheilua harjoitettiin tiestöä hyödyntäen ja kalteva Koivuniemen kenttä tarjosi mahdollisuuksia jalkapallon ja jääpallon pelaamiseen maakunta- ja piirinsarjatasoilla. Lähes kaikkea piti urheilun osalta kokeilla ja kuvaavaa oli se, että Sisu oli edustettuna jo 1930-luvulla alueen suunnistuskilpailuissa, vaikka toimintaa ei oltu saatu edes jaostomuotoon seuran sisällä. Vuodesta 1945 alkaen seuraavat 10 vuotta suunnistus oli suosittua, mutta lajin harrastajien tie vei lopulta lajin uuteen erikoisseuraan Kymin Suunnistajiin.
Toiminnan keskuksena oli Sunilan Pirtti, jossa harrastettiin painia, nyrkkeilyä sekä voimistelua. Sunilan Sisun voimistelujoukkue oli 1930-luvun lopulla maan huipputasoa ja tehtaan johto tuki voimakkaasti lajin eteenpäinviemistä. Vasta neljä kuukautta perustamisensa jälkeen Sisu sai järjestettäväkseen Suomen voimistelumestaruuskilpailut, jotka järjestettiin Pirtillä. Voimistelu oli seuran alkuvuosien edustuslaji ja Pirtin ohella liikkeitä harjoiteltiin Koivuniemen kentän ulkoharjoituspaikalla huippuvalmentaja Birger Stenmanin johdolla. Tuolta ajalta nimet Esa Seeste, Reino Kuitto, Veikko Huhtanen, Eelis Martikainen, Sakari Kokkonen ja Olavi Rove jäivät monen mieliin maajoukkuemiehinä ja moninkertaisina Suomen mestareina. Sisun joukkue sai myös kunnian edustaa Suomea Kööpenhaminassa syksyllä 1939 Tanskan voimisteluliiton 40-vuotisjuhlilla. Stenmanin vetämän ”Sunilan tallin” toiminta oli aktiivista 1940-luvun lopulle asti, jonka jälkeen seuran voimistelu saavutti menestystä 1950-luvulla Nuorten Cup -kilpailuista.
Sota-ajan jälkeen seuran jäsenmäärä koki lievän notkahduksen jalkapallon ja pesäpallon harrastajien siirtyessä palloilun erikoisseuroihin. Jäsenmäärä kuitenkin kasvoi naisjaoston saadessa lisää jäseniä 1940-luvun lopulla. Jos miehet menestyivät voimistelussa, niin naisten ja tyttöjen osalta laji oli sama. Vuonna 1951 jaostossa oli 120 jäsentä ja määrä säilyi samansuuntaisena läpi 1950-luvun. Naisjaosto pysyi osana seuraa vaikka naisvoimistelun keskusliitto SNLL vaati, että naisvoimistelujärjestöjen tuli olla itsenäisiä ja rekisteröityneitä seuroja. Päivänvalon näkikin vuonna 1952 perustettu ”uusi” seura - Sunilan Sisun Naisvoimistelijat ry, joka jatkoi toimintaansa naisurheilun saralla (voimistelu, hiihto) ”emoseuran” kyljessä.
1940- ja 1950-luvuilla seuran urheilu oli monipuolista. Talvisin hiihto oli suosittua ja Sisu järjesti useita seuraotteluja Tavastilan Kiistoa ja Kyminlinnan Väkinäisiä vastaan. Nyrkkeilyssä ykkösnimi oli Aarne Piiparinen, joka voitti SM-hopeaa keskisarjassa jo vuonna 1940. Piiparinen oli mm. kolminkertainen Nyrkkeilyliiton mestari ja maaotteluedustaja. Uraansa Piiparinen jatkoi Sisussa aina vuoteen 1956.
Paini oli hyvällä tasolla 1940-luvulla ja 1960-luvun alkuvuosina ja innostus näkyi Sisun, Hallan Visan ja Tiutisen Pyrinnön kilpailuissa. Erkki Johansson ja Tauno Lempinen olivat SM-mitalisteja jo 1940-luvun alussa. Sisussa laji oli muutaman vuoden 1950-luvun alkupuolella kokonaan ”unohduksissa” harrastajien vaihtaessa maisemia, mutta Aukusti Hakolan ja Lapin serkusten Erkki Kalevin ja Veijon siirtyminen seuraan toi uusia tuulia. Kun tähän vielä lisätään ”väkivahvan” poliisin Veikko Lahden siirtyminen Sisuun, alkoi paini näyttää uutta tulemistaan. Lopulta uusi nousu tuotti vain yhden aikuistason SM-mitalin, Veikko Lahden painiessa vapaapainin (yli 97 kg) SM-pronssin vuonna 1963.
Yleisurheilun harrastus koheni Sunilan urheilukentän valmistuessa 1949. Juoksu oli suosittua ja seura oli usein edustettuna Kotkan katuviestissä. Mukana oli muutamia B-luokan juoksijoita, mutta aikansa ykkösnimi oli 1950-luvun lopulla Sunilaan siirtynyt Lasse Tolsa. Kalevan kisoissa 1958 Tolsa sijoittui kahdeksanneksi kolmiloikassa tuloksella 14,46, mutta pituushypyssä kisat jäivät karsintaan.
Muissa lajeissa soutu siirtyi sodan jälkeen perustetun Sunilan Soutajien alaisuuteen. Soutu oli vuoden 1952 olympiamenestyksen johdosta sunilalaisten suosikkeja ja yhtiö tuki soutua. Muutos tapahtui 1960-luvulla lajin kokiessa harrastajapulaa ja lopulta 1976 soutajat palasivat takaisin Sisun alaisuuteen. Kokeilumielessä seurassa on myöskin pelattu koripalloa 1940-luvulla ja harrastettu pikaluistelua, painonnostoa sekä pyöräilyä 1950-luvulla, mutta näissä lajeissa toiminta oli vähäistä. Painonnostossa Lasse Rajamäki teki piirinennätyksen työnnössä vuonna 1957 (75kg) tuloksella 120 kg, ja jatkoi muutaman muun ohella nostoja 1960-luvun alkuvuosina.
1960-luvulla seuraan liittyi runsaasti poikia ja nuoria miehiä kun isät aktivoivat jäkikasvuaan urheilun pariin. Vuonna 1960 jäseniä seurassa oli 350 (miehet, pojat) ja lisäksi naisvoimistelijoitakin oli vuositasolla 90-100. Lajeista voimistelu alkoi kuitenkin olla vain muutaman kilpailuhenkisen suosima, samoin kävi hiljalleen yleisurheilulle, painille ja painonnostolle. Sen sijaan palloilu sai suosiota. Jääkiekossa pelit oli polkaistu käyntiin 1956 kahdella juniorijoukkueella ja jalkapallossa Sisu osallistui 1960 neljän juniorijoukkueen voimin Palloliiton sarjoihin.
Jääkiekko nousee seuran ykköslajiksi
Jääkiekosta tuli 1960-luvulla koko vuosikymmenen selvästi suosituin laji Sunilassa. Syksyllä 1963 alueen pojat ilmoittivat rakentavansa kaukalon Sunilaan, jos he löytävät siihen tarvittavat aineet. Asiaan tartuttiin Sunila Oy:n taholla ja yhtiön myötävaikutuksella kaukalo valmistui joulun alla. Piirisarjaan saatiinkin heti kaksi juniorijoukkuetta, pitkälti oman kylän pojat. Seuraavina vuosina miesten edustusjoukkue nousi nopeaan tahtiin perussarjasta maakuntasarjaan ja lopulta vuonna 1973 Suomisarjaan. Tämä vaati ympärivuotista harjoittelua ja moni jääkiekkoilija pelasi kesäisin Sisun jalkapallojoukkueessa. Harjoittelun erikoispiirre oli jääajan löytäminen ja sitä löytyi syksyisin Lappeenrannan tekojäältä. Matkalla sarjaportaita ylöspäin tutuiksi tulivat kaukalot lähipaikkakunnilta, mutta myös Porvoosta, Lahdesta ja nousukarsinnoissa aina Lieksasta saakka. Samalla kun edustusjoukkue eteni kaudesta toiseen luonnonolosuhteiden varassa, muilla paikkakunnilla elettiin jo tekojääaikaa.
Rinnan edustusjääkiekon kanssa eteni juniorityö. Talvella 1965 käynnistettiin oma nappulaliiga alle 14-vuotiaille ja muutaman vuoden kuluttua juniorijoukkueita oli kuusi. Sisun riveissä oli parhaimmillaan 130 jääkiekkoilijaa. Kauden 1971-72 piirinmestaruuden voittivat miesten ohella B-, C- ja E-juniorit.
Suomisarjassa kaudella 1973-74 edustusjoukkue kiersi eteläistä Suomea pelaamassa tekojäärata- ja hallijoukkueita vastaan. Harjoittelu vesikeleissä ja sään aiheuttamat ongelmat nostivat esiin kysymyksen tekojäähankkeiden saamiseksi Karhulaan. Olosuhteisiin nähden Sisu kuitenkin pelasi hyvin, voittaen mm. hallijoukkue Forssan Alun sekä Hämeenlinnan Pallokerhon.
Kesäkuussa 1974 Sisun jääkiekkojaosto päätti siirtää koko toiminnan erikoisseura Titaanien nimiin. Päätös oli yksimielinen. Titaanien ottelut käynnistyivät valtakunnan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla syksyllä 1974. Käytännössä toimintaa jäällä ja sen ulkopuolella pyörittivät samat henkilöt, jotka olivat tehneet sitä Sisussa. Pelaajista pisimmälle sittemmin ylsi Paavo Reivilä, joka pelasi kiekkoa ammattilaisena Ruotsissa 1970- ja 80-lukujen vaihteessa.
Mainittu symbioosi jääkiekon ja jalkapallon välillä nosti hetkellisesti jalkapallon suosiota 1960-luvun puolivälissä. Miesten edustusjoukkue pelasi kuitenkin jo 1960-luvun lopulla vaatimattomasti piirisarjan alimmassa luokassa ja juniorit olivat siirtyneet muihin seuroihin. Taustalla oli taloudelliset syyt, sillä seura panosti jääkiekkoon. Sisu pelasi jalkapalloa IV-divisioonassa (1972-1975) ja junioreita saatiin vuosikymmenen loppupuolella muutamiin ikäluokkiin.
Vuosikymmenet 1980-2000
Lentopallo rantautui Sunilaan 1960-luvulla, jolloin Pirtin iltavuoroja käyttivät sekä miehet että naiset. Vuonna 1962 seura osallistui sekä miesten että naisten joukkueilla liiton lentopallosarjoihin, mutta sen jälkeen tuli vuosikymmenen katkos.
Keväällä 1975 Sisussa oli varsin hiljaista. Jääkiekko oli siirtynyt Titaaneille, hiihtoa harrastettiin kuntoilumielessä ja voimistelu sekä paini olivat kokonaan loppuneet. Sarjoissa Sisu oli edustettuna vain jalkapallossa. Tässä tilanteessa seura käynnisti uudestaan lentopalloilun, jossa saatiin hetimiten miesten joukkue sarjaan ja junioritoiminta alkuun.
Kaudella 1976-77 lentopalloiltiin kahden miesten joukkueen ja kolmen juniorijoukkueen voimin. Vuonna 1977 seuran jäsenmäärä oli 245 ja tästä joukosta lentopallokipinää löytyi yhä enemmän. 1980-luvulla miehet pelasivat jo kolmossarjassa ja naiset saivat joukkueensa sarjatoimintaan kaudeksi 1980-81.
1980-luvulla naiset pelasivat 2-sarjaa ja miehet useamman vuoden 4-sarjassa. 1990-luvulla miehet nousivat ylöspäin ja pelasivat Risto Palosen valmentamana muutaman kauden 2-sarjassa. Parhaimpina vuosina Sisulla oli 90-luvun sarjapeleissä 2-3 miesten joukkuetta ja naiset alueen sarjassa. Oma junioritoiminta sen sijaan oli vähäistä, eikä se ruokkinut toivotulla tavalla uusia kykyjä edustukseen. Timo Herranen kuitenkin luotsasi seuran C-pojat SM-sarjassa hienosti aina välieriin asti vuonna 2000.
Lentopallon ohella lajivalikoimaan kuului tiiviisti soutu ja painonnosto. Sisun painonnosto koki uuden tulemisensa TUL ja TUK lajiliittoriitojen saattelemana 1970-luvun lopulla, jolloin moni aktiivinostaja valitsi uudeksi seurakseen Sunilan Sisun. Mukana oli Juhani Salakka, moninkertainen Suomen mestari ja arvokisakävijä. Salakka nosti olympiavuonna 1980 pariin otteeseen SE-raudat ja uuden Pohjoismaiden ennätyksen yhteistuloksella 290 kg sarjassa 67,5 kg. Moskovan olympialaisissa Salakka oli 10. sijalla.
Suomen mestaruuksia Juhani Salakka toi Sisulle kaksi, muita mitaleita sitäkin enemmän. Salakan menestys toi mukaan lavoille uusia nuoria nostajia ja esimerkiksi Timo Kukkonen sekä Matti Knuuttila menestyivät SM-tasolla. 2000-luvulla painonnoston ikämiessarjoissa Sisua edusti vuosittain Juhani Salakka, joka teki vuonna 2005 uuden SE:n ikäluokassa 55-59-vuotiaat tuloksella 190 kg.
Soudussa 1980-luvulla nuoret Pekka Teittinen, Johanna Teittinen, Vesa Toivonen ja Marko Oksanen kilpailivat ahkerasti ja saavuttivat nuorten SM-mitaleita. Uusi venekuuri Pyötisenlahdella toimi soutajien tukikohtana ja useina kesinä kymmeniä nuoria kävi ainakin kokeilemassa lajia. Sisun ykkösnimi oli Pekka Teittinen, joka toi Sisun väreissä yhteensä viisi SM-mitalia Sunilaan.
Seura nyt
Vajaan 400 jäsenen urheiluseurassa on kokeiltu kilpailumielessä myös keilailua sekä sulkapalloilua 2000-luvulla. Pääpaino siirtyi 2000-luvun alkupuolella entistä enemmän seuratalo Pirtin kunnostukseen, jossa Ilkka Laasonen ja Lasse Mustonen antoivat korvaamattoman työpanoksensa. Samalla päätettiin seuran toimintamuodoksi kuntourheilu.
Aina välillä on putkahtanut esiin uusia (tai vanhoja) lajikokeiluja, sillä esimerkiksi jalkapallossa Sisu oli muutaman vuoden mukana (2012-2014) alueen 6-divisioonassa. Nykyisin golf ja soutu liikuttavat Pirtin kuntosalin ohella jäsenistöä, kilpailu- ja kuntoilumielessä Sisulla on toimintaa pöytätenniksessä, jossa seuran joukkueet pelaavat 2- ja 3-divisioonissa.
